Harstadin koiranäyttelystä

Lauantai aamuna lähdimme kohti Norjan Harstadia Hennan ja Arttu-aussin sekä Tarjan ja Reetan kanssa. Mahtavat maisemat siivittivät mennen tullen matkaamme. Tällä kertaa maisemat ja hyvä seura olivatkin matkan kohokohta, sillä menestystä näyttelyssä ei tullut. Dimin arvostelussa sanottiin: 'vahva pää, korkeat poskipäät, voisi olla linjakkaampi, pigmentti ja karva hyvä'. Sai H:n :( En voi muistaa koska viimeksi olis H tullut... No, eipä se paljon hetkauttanut. Minusta koira oli ihan OK, ehkä hieman parempi trimmi olisi voinut olla. Kiva oli kuitenkin nähdä Tiinaa ja Kleniä. Kleni oli VSP -onnittelut siitä! Tiinan kans vitsailimme, että nyt oli heidän vuoro voittaa koska kilometrejä Tampereelta tulee heillä enemmän, edellisen kerran oli meidän voitto Tallinnassa kun meillä kilsoja enemmän!!! Kiva paikka muuten tuo Harstad.

Kotiin tullessa ehdin sopivasti hoitaa Reetan unille ja tavarat kondikseen ennen kuin...

Makia

Ekassa tekstissä mainittu perheenlisä on nyt kotona :) Karvahaalarin kennelistä Nokialta saapui Anu-ystäväni juna-lentsikka-auto kuljetuksessa sunnuntaiyönä pieni parsoni-neiti Lapin lumille. Aivan mahdottoman suloinen, hyväluontoinen ja karvainen typy. En ole varmaan koskaan nähnyt niin ihania koirasilmiä kuin Makilla.

Maki - Makia on sopeutunut todella hyvin kirjavaan joukkoomme. Àhkun kanssa menoa ja meininkiä riittää, välillä koetellaan jo pomottamistakin. Maki sähisee ja heiluttaa tassua välillä kuin kissa komentaessaan Àhkua. Varsinkin jos pienimmyksellä on jo väsy, mutta toisella vielä leikityttäisi. Maki on tosi luoksetuleva, hellyyttelyäkin haluava ja hieman hienohelma parsonin alku. Ilmeisesti Jimi on kouluttanut Makian jo syntymäkodissaan, sillä meidän muksut tuntui heti ihan kivoilta kavereilta. Kiitosta vaan Jimille!

Dimi puolestaan vetäytyy usein makkarin sängylle lepäileen ja turvaan... Hassua, mutta tuntuu kuin ukkeli olis hoksannut Makin olevan samaa sarjaa; antaa tulla enemmän liki kuin Àhkun mutta toisaalta Makiakin kohtelee Dimskua kuin isoveljeään!

Muuta

Päivät kuluvat nopsaan tyttöjä ja koiria hoitaessa. Eilen oli huippua kun Jenni oli Roista kylässä ja päästiin jängälle tarpomaan koko konkkaronkka. Aurinko paistoi ja koirat laukkoi. Reetta nukkui ahkiossa ja Siiri höpötti omiaan. Ihan itekseen ei olis moista reissua pystynyt tekemäänkään.

Reetta nukkuu ja Siirin syli lämmittää Makia

Vauhtikaksikko, kolmas niin vauhdikas ettei ehdi samaan kuvaan...

'Hei, kato mitä se iso jätti! Syyään nämä äkkiä ettei se ehi takasin!'

Àhku poseeraa. Àhku on kasvanut kovasti. Tutkii kovasti mettässä hajuja ja pääsipä Samin kans sattumalta jo 40m päähän mettoaki!!!