Tarkoitus oli jo eilen laittaa juttua meijän sunnuntain ulkoilureissusta Mellaan, mökkipaikalle, mutta tässä tuleekin nyt ihan jotain muuta...

Eilinen oli säpinää täynnä. Aamulla jälleen kerran siivottiin. Siiri leikki omaa reissu-leikkiään nukkejen kanssa ja siihen kuului kuiskuttelu, koiruudet nukkui ja minun korvilleni luutun suhina oli musiikkia -oli niin hiljaista!!!

Vilske alkoi kun mentiin ulos. Tehtiin lumitöitä pihalla, jälleen kerran sitäkin, ja Dimi tahtoi sitten sisälle ku pentu ei jättäny rauhaan. Pentu tietenki perässä sisälle ja jotenkin siinä takas ulosmeno hässäkässä Dimi päättikin ottaa tilaisuudesta vaarin ja lähti pinkomaan minkä koivet vain myöten antoi :(  Eihän siinä auttanut kuin lähteä etsimään.

Reetta nukkui vaunuissa pihalla, ei puhettakaan että siinä lumimäärässä olis voinu vaunuja ottaa mukaan, ja me Siirin kans Dimin perään. Jälestäminen oli helppoa koska maassa uusi lumi. Jäljet johtivat kelkkareitille mettään ja sinne ei pikkutytön kanssa ollu asiaa. Siispä ilmoittelin naapuriin, jonne D yleensä menee, että seuraa tilannetta. Hän olikin just pystiksen kans lähdössä lenkille, joten aikoi mennä sinne minne jäljet johtivat. Samaan syssyyn näimme toisen naapurin joka lähti kans koiraa lenkittämään.

Met kotiuduimma ja kuuntelimma haukku ääniä. Näin sitte vielä naapureita jotka aikoivat vielä lähteä koiraa etsimään!!! Kultaisia immeisiä :) :) :) Raukat tarpoivat kissankokoisia lumihiutaleita tuiskuttuvassa kelissä ties missä. (Heille menee tänään suklaata postilootaan!)

Mie sitte soittamaan poliisille ja koiratarhaajalle. Samassa kun puhelimen suljin, kuului ovelta haukku: kotona ollaan! Olipa koiruus jäykkänä kun kannoin pesuhuoneeseen sulamaan, ei pojalla paljon naurattanu. Mitä opimme tästä: paras uhkaus on koiratarhaajalle soitto, sen kynsiin (tai tulevaksi karvalakiksi) ei kukaan halua!

Onneksi valkoinen koira selvisi hengissä lenkistään, joka tapahtui niin valkoisissa olosuhteiussa ku vain voi olla. Aavalla ei olisi taivasta ja maata erottanut! Pari tuntia oli Dimi juoksemassa ja kyllä mulla sydäntä kylmäs, mutta kosto oli suloinen: koiran kuivuttua alkoi trimmaaminen! Ei muuten ollu trimmaajalla eilen yhtään myötätuntoa trimmattavaa kohtaan ;) Kyllä mie silti kehuin vähäsen ko tajus kuiten kotia tulla.

Tämän verran Mellan reissusta, Siiri tätsyn kans tulilla.

Ja tätä ei sovi unohtaa: lauantaina oli Reetalla kolmas hammas alhaalla!